Loppuvuoden jorinat

Lunta tulvillaan on raikas talvisää....
Nyt alkaa olla vuosi jo hyvin pulkassa ja odotellaan vaan uutta vuotta. Syksyllä on tullut käytyä mitä ihmeellisimmillä kursseilla hiomassa jo ennalta melko kattavia taitoja. Ensimmäinen syksyn kurssi oli nimeltään ”arkiahkeruus”, jossa kertailtiin perustaitoja kuten komentoja istu, maahan, odota (= paikka), seuraa jne. Se oli aika helppo  kurssi, jossa sainkin loistaa taidoillani. äiti onvähän ihmeissään, kun treeneissä kaikki menee hienosti, mutta sitten kun opittua tulisi soveltaa tositilaanteeseen, asiat jotenkin unohtuvat.

Seuraava kurssi oli ”Saa katsoa ja koskea”. Kurssilla harjotteltiin paikalla oloa kun sillä hetkellä maailman ihanin ihminen lähestyy tai haluaa silittää. Tämä olikin sitten astetta haastavampi kurssi. Miten minä muka voin olla paikalla ja olla huomioimatta lähelle tulevaa ihmistä, kun se voi vaikka syvästi loukkaantua siitä etten tervehdi sitä. Olen ottanut mallia ranskalaisten tervehtimistavasta. Ensimmäisenä pitää tervehtiessä antaa kunnon poskisuudelmat kummallekin poskelle ja suulle ainakin yhteen kertaan kielen kanssa. Vai twkikö ne ranskalaiset noin? Tietysti hieman haastetta tuovat ihmiset, jotka eivät suostu kumartumaan  vaan joudun ottamaan kunnolla vauhtia ja ponnistamaan kunnolla ylttääkseni. No tämä on äitin mielestä huono tapa ja siitä pitäisi kuulemma päästä eroon. Olen kurssin jälkeen yrittänyt hieman hillitä tervehtimistä, mutta vain miellyttääkseni äitiä. Koska pusuannokseni päivän aikana on laskenut huomattavasti tämän takia olen yrittänyt kompensoidä päivittäistä vajausta kotona. Isi ei tästä tykkää yhtään :o).

Seuraava syksyn kurssi oli agilityn-alkeet,  jossa taas pääsin loistamaan. En ymmärrä miksi äiti vei minut johonkin alkeisryhmään, vaikka olen jo ihan pro-jätkä tässä lajissa. No, ensimmäisen tunnin jälkeen selvisi miksi menimme alkeiskurssille. äiti oli unohtanut ihan kaiken! Ei se muistanut mitä komentoja oli mihinkin esteeseen käyttänyt ja sekoitti mun kuvioita kun en ikinä oikein tiennyt mihin se halusi minun milloinkin menevän. Nyt kurssin jälkeen äiti osaa jo aika hyvin, mutta kyllä se voisi vielä mennä kertailemaan alkeiskurssille, jotta päästäisiin edes suunnillleen samalle tasolle. Sain muuten kehuja muilta kurssilaisilta, koska uskalsin hienosti  suorittaa muille pelottavia esteitä kuten putken, pussin, A-esteen ja puomin.

Viimeinen kurssi tänä vuonna loppui juuri viime viikolla ja se oli temppukurssi. Se oli aika hauska kurssi, jossa opin uusia temppuja joita voin esittää naapurin tytöille.Kurssilla opeteltiin kosketuskepin käyttöä ja kosketusalustaa.  äitin mielestä hauskin juttu oli mennä kottikärry-kävelyä. Siinä äiti ottaa minun takajalat kantoon ja minun pitää itse liikkua pelkkiä etujalkoja käyttäen. Ihan perussettiä ala-asteen liikuntatunnilta! Toisaalta on välillä ihan hyvä treenata etutassuja, kun takajalkoja tulee treenattua takajaloilla seisomisen yhteydessä.  Olen muuteen siinä aika haka, koska joka päivä pitää kytätä naapureita eikä ikkunoista muuten näe kunnolla ulos. Helmikuussa alkaa seuraavat treenit,  joten nyt on ansaittu lepohetki  tassuille ja aivoille.

Vähän on ihanaa kun on NIIN paljon lunta, että lenkillä uppoaa lumeen ihan kokonaan. Silloin hangessa on kiva pomppia. Olimme lauantaina äitin kanssa pitkästä aikaa Keinukalliossa lenkillä. Aluksi oli vähän pelottavaa, koska sielä oli jotkut hiihtokilpailut samaan aikaan ja ihmisiä oli joka paikassa. Kaikilla niillä oli jotkin ihmeelliset laudat jaloissa joilla ne päästeli menemään. Siinä seistiin äitin kanssa kymmenisen minuuttia auton vieressä, sillä en oikein uskaltanut lähteä liikkeelle ja kaikille ohi kulkijoille piti vähän ärähtää. äiti lappasi herkkua naamariin tauotta että rauhoittuisin. Sainkin siinä hyvin masun täyteen jotta jaksoin lenkillä riehua. Mentiin äitin kanssa pelloille juoksentelemaan ja pääsin oikein kunnolla päästelemään höyryjä kun äiti laittoi 10 metrin liinan kiinni. Vähän oli paljon lumeen tarttunu hajuja eikä millään kerennyt kaikkia merkkaamaan, sillä äiti ei jaksanut odotella joka välissä. Lumi alkoi kyllä ärsyttää puolessavälissä lenkkiä, sillä se jostain syystä halusi jäädä anturoiden väliin kovaksi köntiksi,  joka alkoi sattu. Pari kertaa piti äitin ottaa pakkuja pois jaloista että päästiin jatkamaan matkaa. Pari kertaa yritin jatkaa matkaa kolmijalkasena, sillä eihän yhden jalan puuttuminen menoa mitenkään hidasta. äitin mielestä olin niin koomisen näköinen että piti pysähtyä puhdistettavaksi. Pitää varmaan hommata jotkut viimeisen päälle muodikkaat lenkkarit ettei lumi pääse anturoiden väliin. Vinkki joulupukille...

Lauantaina oli pesupäivä. Mielestäni  en ollut edes likainen kun äiti pyysi suihkuun. Pesu tehtiin oikein shamppoon kera ja nyt tuoksutaan kukkasilta. Sunnuntaina oli jatkoa kiduteukselle kun äiti harjasi kaikki hienot rastani poiss. Siinä seistiin keittiön pöydällä ja äiti yritti hampaat irvessä selvitellä rastoja auki. Meni vaan vaivaiset kaksi tuntia. Sain kyllä välillä pari ansaittua lepotaukoa. Karvaa lähti yhden roskasangon verran ja täytyy kyllä myöntää, että nyt näytän aika komealta -taas. Toivottavasti äiti ei leikaa hienoa surffitukkaani ja (yli)pitkiä korvakarvojani pois.

Maanantaiaamu alkoi sitten vähän huonommissa merkeissä. Oltiin äitin kanssa lähdössä ulos ja pyörin tapani mukaan innoissani jaloissa, kun yht’ äkkiä iski kauhea yskänpuuska. Ajattelin,  ettei siinä mitään ja jatkoin normaalia koheltamista. äiti joutui oikeen ottamaan minut syliin ja muistutti, että pitää välillä muistaa hengittää sisäänkin. Maanantai meni yskiessä ja tiistaina mentiinkin sitten lääkäriin. Lääkäri halusi välttämättä punnita minut todetakseen kuinka paljon tällainen lihaksikas komistus painaa. Taas on treeni tehonnut, sillä lihasmassa on viime kerrasta kasvanut ja painoa on tällä hetkellä valjaat päällä 19,8kg. Joulun tavoite on syödä kinkkua ainakin tuon 200g edestä, jolloin maaginen 20kg menisi rikki. Varo vaan Valtsu, kohta mennään lujaa ohi.... :o) Ai niin, se lääkäri sanoi että minulla on kennelyskä ja loppuviikko pitää ottaa rennosti lököillen ja muita koiria välttäen. TYLSääää!!!! No äitillä ja isillä tulee olemaan todella hauskaa kun pääsen purkamaan kaiken ylimääräisen energiani niihin :o).

Lääkäristä tuli mieleen, että minulla oli kuukaus sitten myös silmätulehdus. Se oli aika inhottavaa koska silmää kutitti koko ajan ja äiti nalkutti jatkuvasti, että siihen ei saa koskea. Lääkäri määräsi jotain inhottavia silmätippoja, joita äiti ja iskä laittoivat aamuin ja illoin. Yritin kyllä tehdä vastarintaa , mutta jotenkin ne aina onnistuivat. Muutaman päivän päästä tipat kyllä auttoivat ja nyt ovat taas ruskeat sulosilmät säihkyvässä kunnossa.

Tuskin tänä vuonna ehdin/muistan/jaksan/viitsin enää kirjoitella, jotan oikein Rauhalllista Joulua ja mukavaa loppuvuotta kaikille lukijoille, jos en enää ole äänessä.