Treenit alkoivat

Treenikausi on taas pyörähtänyt käyntiin. Nyt ohjelmassa on Harrasta, tutustu ja ihastu -kurssi, jossa käydään läpi tokon ja agilityn alkeita, kokeillaan koiratanssia sekä kaikkea näiden väliltä. Ensimmäiset kerrat ollaan treenattu TOKO:n alokasluokan liikkeitä ja ihan hyvin on sujunut. Ensimmäisellä kerralla aikaa meni hieman muiden koirien katseella mittailuun... Toisella kerralla piti sitten viihdyttää vähän kurssin naispuolisia osallistujia ja kaikille piti antaa pusuja tasapuolisesti. Hieman treenaaminen kärsi tyttöjen viihdyttämisestä, mutta kyllä kannatti sillä rakastuin. Ihana novaskotin noutaja Myy vei  sydämeni ensi metreillä enkä sitten saanut silmiäni irti hänestä koko lopputreenien aikana. En malta millään odottaa seuraavia treenejä missä näen taas sydänkäpyseni....

äitiä alkoi tuossa pari viikkoa sitten ahdistamaan takajaloissani yhä olevat mystiset patit ja jouduin niiden takia lääkäriin. Lääkärin odotustila oli mukava. Siellä oli muitakin koiria odottamassa, joiden kanssa siinä odotellessani hieman leikin. Sitten lääkäri jo kutsuikin meitä ja minua alkoi jännittää. En olisi millään halunnut lähteä sen valkotakin mukaan . Takajalkojeni turkki ajeltiin, mutta toisaalta nyt lihakset näkyvät hyvin. Taidan pitää tämän stailin jos vaan saanluvan. Ai niin, se lääkäri ei osannut sanoa mistä pattini ovat tulleet ja joudun kuulemma uudestaan lääkäriin kun jaloistani otetujen koepalojen tulokset tulevat. Parasta koepalojen otossa on, että saan tikkejä molempiin jalkoihin ja kaikkihan tietävät mitä tikeistä syntyy....arpia. Jos isiin on uskomista niin arvet komistaa joten minusta tulee vieläkin komeampi. Huonona juttuna tässä hoidossa on se, että joudun viikon verran käyttämään kauluria, joka on niin out että oikein hävettää jo valmiiksi.

Lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa Keinukallioon juoksentelemaan. Olin äitin ja äitin kaverin Paulan kanssa lenkillä. Oli taas paljon uusia hajuja ja kaikki piti päästä haistelemaan. Valitettavasti minulla oli mukana kaksi löntystelijää jotka hidastivat matkantekoa. Eräällä pellolla treenattiin luoksetuloa. Totta kai piti vähän petrata normaalisuorituksesta, jotta Paula ei olisi kuvitellut että olen ihan pelkästään ad/hd. No, sai äiti kerrankin olla ylpeä kun paikallaolot ja luoksetulot onnistuivat kerrankin mallikkaasti. Noilla suorituksilla olisin vaikka voinut osallistua TOKO:n alokasluokan kisoihin.